Oman oppimiseni reflektio

Kurssi oli mielestäni hyödyllinen ja antoisa, joskin moni asia oman mielenkiintoni vuoksi jo aiemmasta tuttua. Koin luentopäiväkirjan pidon antoisana. Lähdin työstämään luentopäiväkirjaani siten, että tartuin muutamiin asiasanoihin, joiden ympärille pyrin rakentamaan eri luentojen asiasisältöjä. Asiasisällöt liitin valittuihin käsitteisiin ilman, että merkkasin erikseen, miltä luennolta sisältö oli peräisin. Pidin oppimiseni kannalta tärkeämpänä sitä, että ymmärrän sisällöt ja pohdin oppimaani, kuin sitä, että työstän päiväkirjan tiukan tekstiraamituksen ja lähteistyksen mukaiseksi. Ymmärsin myös tehtävänannon raameista, että luovuudelle oli lupa antaa tässä tehtävässä siivet.

Lähdin kokoamaan luentopäiväkirjaani blokiksi, koska mielestäni se esitystapana tukee E-osaamisen kurssin tarkoitusta paremmin, kuin pelkkä Word-tiedosto. Mikäli kuitenkin on tarpeen, on minulla esittää tekemisestäni myöskin tuo virallisempi tekstitiedosto versio.

Blogin tekeminen on minulla vielä varsin lapsen kengissä taidoiltani, mutta paljon opin siitäkin uutta tekemisen kautta. Esimerkiksi huomasin, kuinka tarkkaan voin hallita yksityisyyttäni ja päättää itse, kuinka paljon haluan itsestäni blogin takana jakaa tietoa. Tärkeitä asioita, mitä kannattaa tulevaisuudessakin pohtia aina, kun itsestään jotain verkossa ja somessa jakaa.

Mielestäni oppimateriaalit olivat mielenkiintoisia. Tykkäsin luennoista ja lisämateriaalit olivat mukavan vaihtelevia. Kaikki olivat mielestäni tärkeitä ja tarpeellisia.

Ryhmätyömme onnistui hyvässä yhteistyössä ja sopivalla työnjaolla. Sen tekemisessäkin hyödynsimme digitaalimaailmaa ja verkkoa. Yhtään livetapaamista emme pitäneet, koska yhtä aikaa päällä oleva työharjoittelu sitoi meitä kaikkia eri aikoina. Onneksi siis on tietotekniikka ja sen mahdollistamat yhteydenpitokanavat.

Tekijänoikeus

Tekijänoikeuden lähtökohtana on kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö. Tekijänoikeuksien myötä teoksen tekijälle syntyy automaattisesti oikeus teokseensa, kun teos luodaan. Tämän myötä esimerkiksi tekijän nimi on mainittava teosta esiteltäessä ja alkuperäiseen teokseen tehdä muutoksia tekijää loukaten. Teoksen tekijällä on myös elannon ansaitsemisoikeus teoksestaan, joten esimerkiksi kopiointiin ja julkiseen esittämiseen on oltava teoksen tekijän lupa.

Tekijänoikeuden mukaan esimerkiksi suoranainen verkkosivujen kopioiminen on kiellettyä. Tokikaan idean kopioiminen ei ole kiellettyä, vaan nimenomaan suora persoonallinen ulkonäön kopiointi.

Myöskin verkossa luvattomasti jakaminen on kiellettyä. Tällä tarkoitan esimerkiksi elokuvien ja musiikin jakamista luvatta. Ei ole lain mukaista jakaa toisen tuottamaa materiaalia, koska silloin tekijä jää ilman hänelle kuuluvia korvauksia ja hänen oikeuksiaan on loukattu. Kannattaakin siis olla varovainen, mitä internetissä jakaa ja mitä vastaanottaa. Piratismi on laitonta ja rangaistavaa!

Tunnetietous verkossa

Kirjoittaminen verkossa luo helposti ympärilleen tunnelman, että voi sanoa ihan mitä vaan, koska sen voi tehdä joissakin paikoissa anonyymina. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös lain (Rikoslaki 213/2017, 8§) mukaan yksityiselämän loukkaaminen on rangaistava teko. Kirjoittamalla tunnetilojen välittäminen on muutoinkin haasteellista. Tulkinta jää helposti lukijan varaan, kuinka hän kirjoitetun tekstin luonteen haluaa ymmärtää. Siksi kirjoittajan olisikin tärkeää miettiä, kuinka hän tekstinsä asettelee. Vinkkinä voikin pitää, että ennen kirjoituksensa julkaisua lukee tekstinsä vielä kerran ja miettii, miltä tuntuisi, jos joku ulkopuolinen sanoisi näin itselle. 

Verkkoidentiteetti

Nykyisen trendin mukaan on tärkeää, kuinka hyvin osaat markkinoida itseäsi verkossa. Mitä paremmin brändäät, eli mainostat itseäsi ja yritystäsi, sitä näkyvämmin olet esillä ja löydettävissä niin työnantajille, kuin palvelun/tavaran ostajille. Henkilökohtaisella verkko brändäyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi julkisesti verkossa näkyvää cv:tä, sekä mahdollisia työnäytteitä. Nykyään kannattaakin kiinnittää erityisesti huomiota kuitenkin siihen, mitä ja missä jaat itsestäsi verkossa. Voi olla, että tuleva työnantajasi heittää nimesi hakupalvelimeen ja katsoo, mitä tietoa olet itse jakanut tai mitä sinusta jaetaan somessa, eli sosiaalisessa mediassa. Ja aina kannattaa muistaa, että mitä kerran verkkoon laitat, se on sieltä löydettävissä lähes poikkeuksetta aina sen jälkeenkin.

Verkkokäytön yleisperiaate

Verkkokäytön yleisperiaatteena pidetään sitä, että palvelut, joita verkkoon viedään, ovat sellaisia henkilöitä varten, jotka verkkopalveluja voivat käyttää. Mielestäni kuitenkin yhteiskunta asettaa tässä asiassa paineita kansalaisille. Esimerkiksi suuret ikäluokat ja sen iän ylittävät sukupolvet eivät välttämättä ole joutuneet käyttämään työssään tietotekniikkaa kovinkaan paljon.

Nykyään kuitenkin moni asia vaatii itse kultakin verkkokäytön taitoa. Esimerkiksi omia lääkereseptejä ei enää saa kaikkialta paperisena versiona, vaan ainoastaan verkkoreseptinä. Jotta näet, miten reseptisi on voimassa ja onko reseptillä vielä ostovaraa, joutuu kirjautumaan Oma Kantaan ja tarkistamaan asian. Ja hetkinen, jotta pääset Oma Kantaan, tarvitset verkkopankkitunnukset, jotta voit varmentaa henkilöllisyytesi. Verkkopankkitunnukset taas ei ole seimerkiksi lapsille saatavilla, joten aiemmin esimerkiksi lasten terveyskirjauksia ja reseptejä ei päässyt edes tarkistamaan Oma Kannasta. Tämä vaikeutti esimerkiksi juuri pitkäaikaissairaiden lasten vanhempia tietämään, onko lapsen reseptit voimassa ja onko niissä vielä jäljellä ostettavaa. Onneksi tämä asia korjautui loppuvuodesta 2016 ja nykyisin huoltajat pääsevät näkemään alaikäisen huollettavansa terveystietoja ja reseptejä Oma Kanta- järjestelmästä.

Epäilykseni herää myös monen ikäihmisen kohdalla.  Saavatko he nykyisen verkkopalvelutrendin myötä kaiken sen palvelun ja avun, mitä heille kuuluisi. Osaavatko ja pystyvätkö he käyttämään esimerkiksi Kelan palveluja tarvittavan verran, koska palvelutiskejä suljetaan ja moni asia siirtyy vain verkossa tehtäväksi. Apuahan kyllä mainostetaan olevan tarjolla jopa ympärivuorokautisesti, mutta kun se apukin on usein juuri siellä verkossa, chat-palvelujen päässä.

Onneksi nykyään on usealla paikkakunnalla tarjolla myös ikäihmisille tietotekniikka ja internet koulutuksia. Näin saadaan paremmat mahdollisuudet myös heille saada yhteiskunnan palvelut käyttöönsä.

Diginatiivi

Täytyy sanoa, että koko kurssin materiaaleista parhaiten mieleeni jäi käsite ”diginatiivi”. Tämä siis tarkoittaa sukupolvia, jotka eivät muista aikaa ennen digilaitteita. Pysähdyin oikein tämän käsitteen kohdalla ja aloin pohtia aikaa. Olen itse syntynyt 1980-luvulla. Kotonamme ei tuolloin ollut mitään digilaitteita. Flunssan iskiessä kuume mitattiin perinteisellä elohopeamittarilla, aikaa seurattiin analogisesta kellosta, TV toimi antennin avulla jne. Muistan, kun ensimmäinen digitaalinen kelloradio tuli meille. Oli kummallista nähdä näytöltä kellonaika digitaalisina numeroina. Lisää kummastusta herätti kotiimme saapunut ensimmäinen tietokone, vuonna 1989. Olin tuolloin alakoulussa ja luokkamme ensimmäisiä, joiden kotiin tietokone saapui. Ensimmäinen tietokone oli kylläkin melkoisen kuiva lapsen silmin, koska se ei pitänyt sisällään, kuin mahdollisuuden tehdä töitä, ei niinkään mitään pelejä ja ajanvietettä. Myös ensimmäisen digitaalisen kuumemittarin saapumisen muistan kotiimme, olisiko ollut samoja aikoja tietokoneen saapumisen kanssa.

Omat lapseni ovat syntyneet 2010-luvulla. Heidän sanavarastossaan esimerkiksi internet, kännykkä, tablet, kannettava tietokone, videopelit, Instagram ja Facebook ovat tuttuja ilmaisuja. Kaikkea he eivät edes tiedä, mitä ne tarkoittavat, mutta tietävät aikuisten käyttävän niitä ja niiden liittyvän digitaaliseen maailmaan. Yhdessä olemmekin opetelleet asioita lapsentahtisesti jo pienestä pitäen, koska sen tämä nykyinen maailma vaatii lapselta jo hyvin varhain. Esikoiseni, joka on parhaillaan esikouluikäinen, oppi lukemaan digilaitetta hyödyntäen. Latasimme hänelle esikoulun kannustamana tabletille Jyväskylän opettajaopiskelijoiden kehittämän pelisovelluksen ”Eka-peli”. Pelissä opetellaan alkuun kirjainäänteitä ja kun ne osaa pelata oikein, siirrytään seuraavaksi lyhyisiin tavuihin. Tavut selvitettyään pääsee suorittamaan sanoja ja sitä kautta lausekokonaisuuksia. Peli oli lapselle erittäin motivoiva ja mukaansa tempaava. Pelin digitaalinen maailma oli rakennettu niin loistavaksi, että oppiminen tapahtui kuin itsekseen, erittäin nopeasti. Tiedän myös useita muita perheitä, missä samaisen pelin siivittämänä lapset ovat oppineet myös lukemaan ennen kouluikää.

Omasta lapsuudestani muistan, että ensimmäiselle luokalle mennessäni luokallani oli kolme lasta, jotka osasivat lukea kouluun tullessaan. Karkeasti lähipiiriäni arvioiden, sekä lapsemme esikouluopettajien suusta kuultuna, nykyään ennen kouluikää lukemaan oppineita lapsia on paljon enemmän. Ja käytyjen keskustelujen turvin uskallan antaa tilanteesta osakiitosta juurikin digilaitteille. Digilaitteet koukuttavat lapsetkin helposti ja jos kiinnostuksen saa ohjattua oikeaan suuntaan kohti kehittäviä ohjelmia ja pelejä, voi lapsi omaksua uusia taitoja helposti sen myötä.