Verkkokäytön
yleisperiaatteena pidetään sitä, että palvelut, joita verkkoon viedään, ovat
sellaisia henkilöitä varten, jotka verkkopalveluja voivat käyttää. Mielestäni
kuitenkin yhteiskunta asettaa tässä asiassa paineita kansalaisille. Esimerkiksi
suuret ikäluokat ja sen iän ylittävät sukupolvet eivät välttämättä ole
joutuneet käyttämään työssään tietotekniikkaa kovinkaan paljon.
Nykyään
kuitenkin moni asia vaatii itse kultakin verkkokäytön taitoa. Esimerkiksi omia
lääkereseptejä ei enää saa kaikkialta paperisena versiona, vaan ainoastaan
verkkoreseptinä. Jotta näet, miten reseptisi on voimassa ja onko reseptillä
vielä ostovaraa, joutuu kirjautumaan Oma Kantaan ja tarkistamaan asian. Ja
hetkinen, jotta pääset Oma Kantaan, tarvitset verkkopankkitunnukset, jotta voit
varmentaa henkilöllisyytesi. Verkkopankkitunnukset taas ei ole seimerkiksi
lapsille saatavilla, joten aiemmin esimerkiksi lasten terveyskirjauksia ja
reseptejä ei päässyt edes tarkistamaan Oma Kannasta. Tämä vaikeutti esimerkiksi
juuri pitkäaikaissairaiden lasten vanhempia tietämään, onko lapsen reseptit
voimassa ja onko niissä vielä jäljellä ostettavaa. Onneksi tämä asia korjautui
loppuvuodesta 2016 ja nykyisin huoltajat pääsevät näkemään alaikäisen
huollettavansa terveystietoja ja reseptejä Oma Kanta- järjestelmästä.
Epäilykseni
herää myös monen ikäihmisen kohdalla.
Saavatko he nykyisen verkkopalvelutrendin myötä kaiken sen palvelun ja
avun, mitä heille kuuluisi. Osaavatko ja pystyvätkö he käyttämään esimerkiksi Kelan
palveluja tarvittavan verran, koska palvelutiskejä suljetaan ja moni asia
siirtyy vain verkossa tehtäväksi. Apuahan kyllä mainostetaan olevan tarjolla
jopa ympärivuorokautisesti, mutta kun se apukin on usein juuri siellä verkossa,
chat-palvelujen päässä.
Onneksi
nykyään on usealla paikkakunnalla tarjolla myös ikäihmisille tietotekniikka ja
internet koulutuksia. Näin saadaan paremmat mahdollisuudet myös heille saada
yhteiskunnan palvelut käyttöönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti