Täytyy
sanoa, että koko kurssin materiaaleista parhaiten mieleeni jäi käsite ”diginatiivi”.
Tämä siis tarkoittaa sukupolvia, jotka eivät muista aikaa ennen digilaitteita.
Pysähdyin oikein tämän käsitteen kohdalla ja aloin pohtia aikaa. Olen itse
syntynyt 1980-luvulla. Kotonamme ei tuolloin ollut mitään digilaitteita.
Flunssan iskiessä kuume mitattiin perinteisellä elohopeamittarilla, aikaa
seurattiin analogisesta kellosta, TV toimi antennin avulla jne. Muistan, kun ensimmäinen
digitaalinen kelloradio tuli meille. Oli kummallista nähdä näytöltä kellonaika
digitaalisina numeroina. Lisää kummastusta herätti kotiimme saapunut
ensimmäinen tietokone, vuonna 1989. Olin tuolloin alakoulussa ja luokkamme
ensimmäisiä, joiden kotiin tietokone saapui. Ensimmäinen tietokone oli kylläkin
melkoisen kuiva lapsen silmin, koska se ei pitänyt sisällään, kuin
mahdollisuuden tehdä töitä, ei niinkään mitään pelejä ja ajanvietettä. Myös
ensimmäisen digitaalisen kuumemittarin saapumisen muistan kotiimme, olisiko
ollut samoja aikoja tietokoneen saapumisen kanssa.
Omat
lapseni ovat syntyneet 2010-luvulla. Heidän sanavarastossaan esimerkiksi
internet, kännykkä, tablet, kannettava tietokone, videopelit, Instagram ja
Facebook ovat tuttuja ilmaisuja. Kaikkea he eivät edes tiedä, mitä ne
tarkoittavat, mutta tietävät aikuisten käyttävän niitä ja niiden liittyvän
digitaaliseen maailmaan. Yhdessä olemmekin opetelleet asioita lapsentahtisesti
jo pienestä pitäen, koska sen tämä nykyinen maailma vaatii lapselta jo hyvin
varhain. Esikoiseni, joka on parhaillaan esikouluikäinen, oppi lukemaan digilaitetta
hyödyntäen. Latasimme hänelle esikoulun kannustamana tabletille Jyväskylän
opettajaopiskelijoiden kehittämän pelisovelluksen ”Eka-peli”. Pelissä
opetellaan alkuun kirjainäänteitä ja kun ne osaa pelata oikein, siirrytään seuraavaksi
lyhyisiin tavuihin. Tavut selvitettyään pääsee suorittamaan sanoja ja sitä
kautta lausekokonaisuuksia. Peli oli lapselle erittäin motivoiva ja mukaansa
tempaava. Pelin digitaalinen maailma oli rakennettu niin loistavaksi, että
oppiminen tapahtui kuin itsekseen, erittäin nopeasti. Tiedän myös useita muita
perheitä, missä samaisen pelin siivittämänä lapset ovat oppineet myös lukemaan
ennen kouluikää.
Omasta
lapsuudestani muistan, että ensimmäiselle luokalle mennessäni luokallani oli
kolme lasta, jotka osasivat lukea kouluun tullessaan. Karkeasti lähipiiriäni
arvioiden, sekä lapsemme esikouluopettajien suusta kuultuna, nykyään ennen
kouluikää lukemaan oppineita lapsia on paljon enemmän. Ja käytyjen
keskustelujen turvin uskallan antaa tilanteesta osakiitosta juurikin
digilaitteille. Digilaitteet koukuttavat lapsetkin helposti ja jos
kiinnostuksen saa ohjattua oikeaan suuntaan kohti kehittäviä ohjelmia ja
pelejä, voi lapsi omaksua uusia taitoja helposti sen myötä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti